Reilun viikon kuluttua siitä, kun sain tietää raskaudestani, aloin huomaamaan mahani pyöristyneen enemmän. Laskettuani raskausviikot, tajusin olevani kolmannella kuulla. Olin huolissani, mietein kaikin mahdollisin tavoin miten voisin kertoa Johnille asiasta ilman että tämä saisi hepulia. En keksinyt mitään. Olin tähän asti käyttänyt melko löysiä paitoja ja housuja, mutta suurin osa housuistani alkoi käydä kireiksi mahani päällä. Jotkut olivat jo ehtineet ihmetellä etten miten voin lihota vaikka olen lenkkeillyt runsaasti jo jonkin aikaa. Valehtelin tietenkin kirkkain silmin syöväni runsaasti, suurin osa onneksi uskoi, vain muutamat näyttivät epäilevän juttujani. Kävelin vaatekaapilleni, kun huomasin ikkunasta jotakin outoa.




Ella istui yksin poreammeessa. Kello oli vähän vaille yhdeksän lauantaiaamuna, miten ihmeessä hän ylipäätään oli hereillä.. Huomasin samantien syyn, Chrissy käveli häntä kohti. Salainen tapaaminen siis - päättelin Ellan kiusaantuneesta ilmeestä, että hän oli jännittynyt. Ehkä Chrissy oli luvannut paljastaa mitä ajattelee Ellasta, ja tunteeko jotain tyttöä kohtaan. Pian Chrissy oli jo pulahtanut poreammeeseen ja Ella hilautui mahdollisimman kauas kiinni nurkkaan nolostuneena.
Minua lähinnä huvitti - Ella parka. Olin poistumassa ikkunan luota, mutta juuri silloin Chrissy alkoi puhua ja sanat saivat minut seisahtumaan paikoilleni.



"Mä oon aatellu tätä Ella. Et sä oo mullekaa pelkkä ystävä. Pidän susta silleenki. Säikähdin todella huomattuani, etten ole täysin hetero joksi itteeni aluks luulin. Oon bi." Chrissy kuiskasi ja Ellan kasvoille levisi autuas hymy.
"Iha tosi?" Ella lähestulkoon hyppi vedessä katsoessaan Chrissyä.
"Joo, en mä valehtelis tälläsestä asiasta, sitäpaitsi mitä syytä mun ois valehdella.." Chrissy sanoi ja hivuttautui lähemmäs Ellaa joka oli todellä jännittynyt tilanteesta.
Chrissy siirtyi lähes kiinni Ellaan ja halasi tätä. Hymyilin ikkunan takaa, hymähdin ääneen 'söpöä' vaikka tunsin itseni samalla vakoilijaksi.



Suuni kuitenkin loksahti auki, kun Chrissy kiersi kätensä Ellan olkapäälle ja he suutelivat, tällä kertaa ei yllätyksellisesti. Päätin nopsaan kipittää pois ikkunasta, ennen kuin he huomaisivat tai ehtisin nähdä liikaa. Olin hieman yllättynyt sisareni toiminnasta, tiesin kyllä hänen ailahtelevaisuutensa näissä asioissa, muttei hän ennen ollut seurustellut tytön kanssa. Vedin vaatekaapin samalla auki, kun kuuntelin Ellan ja Chrissyn juttuja toisella korvalla.
"Mä en ihan tosi ois ikinä uskonu et sä.." Ella sanoi ja Chrissy hihitti.
"En mäkään oikeestaan. Mutta nyt täytyy vissiin uskoo." Chrissy sanoi ja totesin heidän aloittaneen vesisodan, sillä poreamme hurisi voimakkaammin ja vesi lätisi tyttöjen nauraessa. Kurkkasin ulos vielä yhden kerran ja huomasin miten Ella oli suojannut kasvonsa ja Chrissy heitti vettä tämän päälle minkä jaksoi.
Minä vedin äitini vanhan koltun päälleni, olin pelastanut vaatteen vanhasta kodistani silloin kun lähdin isän luokse asumaan.



"Huomenia." Toivotin hymyillen Johnille joka teki aamupalaa. John käännähti ja hän kiljahti. En olisi uskonut että John osaa kiljua.
"Mikä tuo on?!" John sanoi nauraen ja osoitti mekkoani.
"Äitini vanha mekko. Eikö ole ihana?" Sanoin nauraen itsekin ja pyörähdin ympäri. John pudisteli päätään ja kaatoi maitoa muroihinsa.
"Aika hirvee. Miks oot alkanu pukeutua kuin joku seonnut hippi?" John tiedusteli kävellessään kohti pöytää murokipponsa kanssa.
"Älä kysele." Tokaisin ja nappasin murot Johnilta.
"Hei! Se on mun aamiaiseni!" John protestoi, mutta istuin alas tyytyväisenä ja aloin mussuttaa Johnin aamiaista.



"Ei ihme että oot lihonut jos syöt noin kauheesti. Ei liikuntakaan sitte enää auta." John mutisi istuessaan toiselle tuolille.
"Pitää kai sitten vähentää syömistä ja lisätä liikuntaa, vai mitä?" Sanoin kauhoessani muroja suuhuni.
"Jep. Hei kenen essee tuo on?" John äkkäsi pöydällä lojuvan sinisen vihon. Kohautin olkapäitäni ja John tarttui vihkoon.

Oi, kerro mitä tämä on?
Ehkä mahdollista, ehkä mahdotonta
Mutta unelmiin on aina uskottava
Minulla on unelmia joihin sinä kuulut
Mutta eri asia on
Onko sinulla unelmia joihin minä kuulun
Istun ulkona miettimässä
Tuuli puhaltaa kasvoihini lujaa
Kyynel vierii poskea pitkin
Kuvittelen sinut viereeni
Lujana ja voimakkaana
Pois pyyhit kyyneleen
Kannat pois uuteen mahdollisuuteen
Avaan silmät ja katson viereeni
Vain tyhjää nään
Katson kun aallot rantaan lyö kohisten
Taas kuvittelen kuinka purrella tuolla seilaan
Sinä olet kanssani

John luki vihon sisältämän tekstin ääneen ja sen luettuaan Johnin silmät levisivät.
"Kirjoittanut Ella Vancerbaum." Poika totesi ja katsoin häntä hieman ällistyneenä.
"Ella? En tiennytkään että hän on runollinen." Totesin mussuttaessani edelleen muroja.
"En minäkään. Tässä lukee että omistettu Chrissylle." John sanoi kasvoillaan epäuskoinen ilme.
"Hah. Ei ihme, mutta tuo on oikeastaan ihan kiva, varsinkin kun ajattelee ettei Ella oli mikään runosielu, ainakaan sitä puolta en ole hänestä nähnyt." Hymähdin katsoessani kuin John laski vihon takaisin pöydälle.



Vein murokipon pesualtaaseen ja huuhtelin sen. Samassa John painoi kasvonsa niskaani ja kiepsautti minut ympäri.
"Mitä jos alan runoilemaan sulle? Tykkäisitkö?" John kysyi suudellen kaulaani.
"Enpä tiedä. Riippuu siitä osaatko runoilla." Virnistin vähän Johnin katsoessa minua koiranpentuilmeellä.
"Tottakai mä osaan." Poika sanoi kiusoittelevalla äänellä, samalla kiersi kätensä ympärilleni ja veti minua voimakkaasti itseensä päin.
"Auh, varo, vauva ei varm-" Aloitin, mutta vedin nopeasti itseni kauemmas ja läppäsin käteni suulleni tajuttuani mitä lipsautin.



"VAUVA?!"



To be continued...