"Ihanaa, oon aina halunnu isäks. Annapa ku silitän vähän masuus.." John höpötti ja pyöritteli kättään mahani päällä. Minua huvitti - luulin ettei John tahtoisi pitää lasta.
"Kuinka vanha se on?" John tiedusteli ja katsoin hölmistyneenä häntä.
"Vauvasta käytetään nimitystä 'vanha' vasta kun se on syntynyt, raskaus on kolmannella kuulla." Sanoin naurahtaen ja John nyökkäsi tajutessaan asian.
"Oon ehkä tyhmä, mutta miks ihmeessä salasit raskautes multa?" John kysyi hieman ankarasti.
"No kun pelkäsin ettet hyväksy lasta.." Sanoin nolona ja John halasi minua.
"Tietty mä hyväksyn. Mikä vaavin nimeks tulee?" Poika kysyi pörröttäen hiuksiaan. Aloin taas nauraa.
"Me emme edes tiedä kumpi se on! Mutta tehdäänkö niin, että sinä päätät pojan nimen ja minä tytön?" Ehdotin ja John nyökkäsi. Menimme yhdessä kertomaan Ellalle ja Chrissylle uutisesta.




Aloin saada selkäkipuja seuraavalla viikolla ja varasin ajan lääkäriin, jonne menoa olin koko alkuraskauden ajan pelännyt. Pääsisin pian tutkimukseen jossa ehkä voisin saada tietooni lapsen sukupuolenkin..
Nyt kun lähes kaikki tiesivät raskaudestani, en enää halunnut piilotella kaunista pyöristynyttä masuani. Kävin luennoillakin tavallisesti, lehtorit kyllä katsoivat vähän pitkään ja osat opiskelijoistakin mutten välittänyt. Halusin kulkea yhtä arvokkaasti lapsi vatsassa kuin ilmankin. Istuuduin sängylleni ja huomasin samalla Johnin tulevan sisään makuuhuoneeseen.
"Meeks tänää sinne lekurii? Mä en voi tulla mukaa koska on pakko mennä luennolle, olin viimeks poissa.. Mutta nii, tuu heti kertoo mulle ku pääset sieltä - okei?" John sanoi ja nyökkäsin hänelle vastaukseksi. Päätin kävellä lääkärin vastaanotolle kampuksen terveystalon tiloihin.



Odotin odotushuoneessa jonkun aikaa, kunnes melko nuori naislääkäri pyysi minut sisään. Ensiksi menin ultraäänitutkimuksiin, sen jälkeen minusta otettiin verikoe. Pian jo pääsin löhöämään lääkärin toimihuoneen sängylle ja kuuntelemaan mitä tulokset osoittavat.
"Nimi ja ikä?" Lääkäri kysyi ja hätkähdin - en ollut varautunut mihinkään haastetteluun.
"Maria Arquette Shandel, parin viikon päästä 18. Eikö teillä täällä ole potilastietoja?" Vastasin nousten istumaan sängyllä.
"Ei valitettavasti, tai koneeltani ainakaan en löytänyt tietojasi. Saat kohta vielä sanoa henkilötunnuksesi. Mutta asiaan, haluat siis nuoresta iästäsi huolimatta pitää lapsen? Onko isä tiedossa?" Nainen kyseli kirjoittaen samalla joitakin muistiinpanoja.
"Haluan ehdottomasti.. Isä on tiedossa." Sanoin hieman vaivaantuneena lääkärin silmälasiensa yli luomasta katseesta.
"Hyvä on.. Katsotaampa nyt näitä tuloksia. En itse ollut mukana ultraäänihuoneessa, mutta tässä kuvia.. Voi herranen aika!" Nainen puuskahti tutkiessaan ultraäänikuvia jotka olivat otettu mahastani.
"Mitä?" Kysyin hieman pelokkaasti, oliko jotain vialla?
"Odotatte kaksosia." Lääkäri sanoi ja silmäni levisivät järkytyksestä.
"Kaksosia? Ovatko he kunnossa kuitenkin?" Kysyin takellellen.
"Kyllä ovat, muuttaako kaksoisraskaus suunnitelmiasi lapsien pidon suhteen?" Lääkäri tiedusteli siirrellen ultraäänikuvia ja kokeiden tulospapereita edestakaisin pöydällään.
"Ei, pidän molemmat mikäli selviävät hengissä synnytykseen asti.." Mutisin ja katsoin naista.
"Vai niin.. Mutta tässä ovat muutkin tulokset, haluatteko tietää lapsienne sukupuolet?" Lääkäri sanoi pidellessään yhtä paperia kourassaan.
"En taida haluta.." Sanoin hieman heikolla äänellä, tieto kaksosista järkytti minua niin paljon, etten kyennyt ajattelemaan mitään muuta sillä hetkellä.



Riensin nopeasti mökille ja havaitsin heti keinussa istuvan Johnin.
"John!" Kiljuin jo kaukaa ja poika kääntyi katsomaan minua kun taapersin kohti häntä.
"Et ikinä arvaa mitä!" Puuskutin ja seisahduin hänen eteensä.
"No? Meille tulee hermafrodiittivauva?" John veikkasi virnistellen.
"Älä pilaile. Tämä on vakavaa. Odotan kaksosia." Huokaisin ja istuuduin järkyttyneen Johnin viereen.
"Kaksosia? Voi ei. Maplen suvun kirous. Mä ja Chrissy ollaan kaksoset, isällä on kaksoisveli ja sen lisäks viel pikkusisko jonka kaksoissisar kuoli synnytyksessä, isoäiti on myöski toinen puolisko kaksosista.. Olis pitäny arvata." John mutisi ja painoi kasvonsa käsiensä varaan.
"Kai se on silti okei? Työtä on toki vähän lisää, mutta lapset olivat kuitenkin tutkimuksien mukaan terveitä." Sanoin katsoessani itsekseen mutisevaa Johnia.
"Joo.." Poika huokaisi ja katsoi minuun.
"Tuleehan niille molemmille sukunimi Maple?" Hän jatkoi ja nyökkäsin.
"Joo, jos niin haluat. Minulla ei ole juuri väliä, oikeastaan pidän sinun nimestäsi enemmän kuin omastani, joten käy kyllä." Myönnyin ja John rutisti minua varovaisesti. Meistä olisi tulossa vanhemmat sen lisäksi että olimme sisaruksia - mitäköhän isäkin sanoo asiaan?



Kun kävelin sisälle vastaamaan puhelimeen, Ella ja Chrissy suutelivat keittiössä.
"Menkää makkariin.." Mutisin ja sain vastaukseksi virnuiluja. Ella hiipparoi etunenässä makuuhuoneeseen, mutta Chrissy jäi vielä keittiöön.
"Älä vastaa." Hän totesi, harppasi ohitseni yhdessä askeleella, nosti luurin, painoi jotakin nappia ja löi luurin takaisin alas.
"Jutellaan." Chrissy kehotti minua istumaan kun ähkäisin yllättyneenä sisareni toimesta, puhelu olisi voinut olla tärkeä.
"Ootko sä tietonen siitä, että vauva ei ehkä oo terve, kun sulla ja Johnilla on samoja geenejä?" Chrissy sanoi vakavalla äänellä.
"Olisi paras, että puhuisit vauvoista, et vauvasta. Ja toiseksi, ultraäänitutkimuksessa ei ainakaan vielä paljastunut mitään vakavaa mikä haittaisi lasten elämää." Sanoin ja seurasin huvittuneena Chrissyn ilmeenmuutosta.
"Kaksosetko?! Ei luoja. Mitä te oikeen ootte tehneet? Kyllähän mä tien että kaksosgeeni kulkee Maplen suvussa mutta silti.. Te ootte ihan liian nuoria. John on vielä nuorempi kun sä." Chrissy sanoi päätään pudistellen.
"Kyllä tää tästä. Mutta hei, haluaisin soittaa takaisin sille henkilölle joka yritti tänne soittaa, jos nyt sopii." Sanoin ja tallustin puhelimen luo.



Painoin nappulaa josta puhelin automaattisesti yhdistää viimeksi linjalle pyrkineeseen puhelinnumeroon. Puhelin hälytti jonkun aikaa ja sitten heleä tytönääni vastasi.
"Leonora Lengerio." Olin hetken aikaa äimistynyt, mutta muistin sitten että Lengerio oli ollut Adamin sukunimi, puhelimeen oli siis vastannut sisareni.
"Maria täällä. Yrititkö sä äsken soittaa?" Sanoin ja linja rätisi vähän kun Leonora ilmeisesti vaihtoi kuulokkeen kädestä toiseen.
"En mä, Conny yritti. Haen sen." Leonora sanoi ja kuulin askelia, kunnes isä tuli puhelimeen.
"Mariako siellä? Miten on sujunut? Kuulin villejä huhuja, että odottaisit lasta." Isä sanoi selvästikin huvittuneesti eikä ollut ilmeisesti uskonut raskausjuttuja.
"On se totta." Sanoin yksinkertaisesti ja kuulin henkäyksen linjan toisesta päästä.
"Eihän! Kuka on isä? Kuinka pitkälle se on jo edennyt? Ethän pidä lasta?" Isän kysymystulva oli yllättävä, joten huokaisin syvään ja vastasin.
"Rauhoitu isä. Olen kolmannella kuulla, ajattelin pitää lapset ja niiden isä on valmis kantamaan vastuunsa." Sanoin rauhallisella äänellä ja kuvittelin jo mielessäni isän makaamassa maassa ketarat pystyssä tajuttuaan että odotin kaksosia. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt.
"Ei voi olla totta! Kerro nyt heti sen pojan nimi, niin vaadin hänet tilille!" Isä karjaisi ja minä säikähdin. Asetin käteni luurille, siirtelin sitä niin että se aiheutti voimakasta rätinää linjalle, ja teeskentelin etten kuullut isän huutavan nimeäni. Lopulta laskin luurin alas, en voinut muuta kuin teeskennellä puhelun katkenneen, en todellakaan ollut tunnustamassa isälle lapsien isän henkilöllisyyttä.



Käännyttyäni ympäri, huomasin Chrissyn ja Ellan palanneen keittiöön puheluni aikana. He tuijottelivat toisiaan silmiin ja Chrissy siveli Ellan kättä. Minua hieman puistatti, vaikken ollutkaan lesbokammoinen.
"Haloo? Onko ketään kotona?" Huudahdin heidän takaansa ja Chrissy pomppasi tuolilla ja vetäisi kätensä pois.
"Hitsi kun säikäytit mut. Kuka se oli? Miks lopetit nyt jo?" Chrissy sanoi kääntyen katsomaan minua.
"Isä, linja katkesi." Valehtelin Chrissyllekin, en jaksanut selittää miten asiat oikeasti olivat.
Chrissy kohautti olkapäitään ja kääntyi puhumaan Ellalle. Minä siirryin olohuoneeseen rentoutumaan hetkeksi, selkäni oli taas kipeänä. Pian John liittyi seuraamme ja vitsailimme lasten nimistä. John ehdotti että jos edes toinen lapsista olisi poika, tämä voisi mahdollisesti olla Reynold, mutta tyrmäsin ajatuksen nauraen. Keskityimme kuitenkin pian katsomaan keskusteluohjelmaa televisiosta, joka juuri sopivasti sattui käsittelemään nuoria vanhempia.

Miten raskaus sujuu? Miten Conny reagoi kuultuaan Johnin isyydestä?