John vietti koko viikonlopun ystävänsä Dylanin luona, mutta maanantai-iltapäivänä hän saapui. Olin tekemässä Ellan ja Chrissyn kanssa läksyjä, kun ovi kävi ja John astui sisään.
"Maria! Ootpa sä söpö tänään." John hihkaisi ja riensi suutelemaan minua. Ella nojasi puhelimeen ja katsoi suutelemistamme hieman ärsyyntyneesti. Hän ilmeisesti tökkäsi puhelinta olkapäällään, koska se alkoi vinkua. Säikähdin ja hyppäsin nopeasti irti Johnista.
"Ella, mitä sinä oikein teet?" Kiljahdin katsoessani ystävätärtäni, joka kohotti olkapäitään tietämättömän näköisenä. John käveli puhelimen luokse, naurahti ja painoi yhtä nappulaa.
"Ella paino vastaajanamiskaa, se alkaa vinkua kun siellä ei oo uusia viestejä, vanha rakkine." Poika totesi kävellessään takaisin luokseni.
"Miks muuten Vancerbaum on täällä? Ootteko te kavereita?" John kuiskasi nopeasti korvaani halatessamme. Nyökkäsin vastaukseksi ja John näytti hieman yllättyneeltä.
"Mutta hei, mä meen tästä laittaan Dylanin lahjottaman vekottimen kuntoon, jutelkaa te tyttöjen juttuja." Poika vinkkasi ja häipyi ulos.
"Söötti." Ella tokaisi ja katsoi Johnin perään hihittäen.
"Etkai suinkaan ole ihastunut häneen?" Kysyin hieman varuillani kohottaen toista kulmakarvaani.
"En mä pojista. Mut silti se on söötti. Hei, tuuks mein asuntolassa käymää? Haluisin näyttää yhen jutun." Ella sanoi hymyillen. Ihmettelin vähän hänen vastaustaan kysymykseeni, mutta seurasin häntä ulos.



Kun tulimme asuntolaan, tapasin hieman omituisia virnuilevia opiskelijapoikia käytävillä, joten kiirehdin nopeasti Ellan huoneeseen.
"Mä tykkään juoksennella tuolla alasti - noi pitää sitä vissii jonaki vitsinä, ainaki ne nauraa mulle." Ella selitti kiskoessaan paitaansa pois päältä. Olin järkyttynyt.
"Oliko tämä se juttu jonka halusit näyttää minulle?" Katsoin Ellaa silmät lautasen kokoisina. Ystäväni nyökkäsi.
"Joo ja ei. En haluu vaan näyttää, tuu mun kanssa, se on virkistävää ja kivaa, ihan tosi." Ella oli saanut jo kaikki vaatteensa pois alushousuja lukuunottamatta.
"En oikein tiedä.." Mutisin ja käänsin katsettani pois, en halunnut erikoisemmin tarkastella alastonta ystävääni.
"Tuu nyt! Kerran me vaan nuoria ollaan. Et saa heittää tilaisuuksia pois!" Ella huudahti ja oli jo täysin alasti.
"Hyvä on sitten. Mutta vain tällä käytävällä, vain hetken ajan - okei?" Sanoin hieman jännittyneenä, olin viimeksi julkisesti alasti kätilön käsissä vastasyntyneenä. Riisuin kuitenkin nopsaan vaatteeni ja livahdin Ellan perässä käytävälle. Ryntäilin viitisen minuttia ympäri fuksien käytävää kunnes juoksin Ellan huoneeseen naama punaisena. Puin ripeästi ylleni ja istuin Ellan nallekarhun muotoiseen nojatuoliin hekottamaan.



Kotiin tullessani huomasin pihatiellä vihreänkeltaisen Harley-Davidsonin. Vielä yllättyneempi olin kun näin Johnin istuvan pyörän vieressä korjaamassa takarengasta.
"Oliko tämä se Dylanin 'lahja'?" Kysyin kulmiani kohottaen. John nyökkäsi pyörän toiselta puolelta.
"Jeps. Harley-Davidson Softail Night Train, Dylanin itse maalaama." Poika sanoi hieman ylpeästi.
"Saitko tuon muka ilmaiseksi? Ei meinaan mikään halpa vekotin.." Pohdiskelin tutkiessani pyörää.
"No en oikeestaan..  Lupasin auttaa Dylania yhdessä jutussa. Mutta ei siitä sen enempää. Mennään koe-ajolle!" John virnisteli ja heilutti taskustaan poimimaa ajokorttia.
"Mutta kokeile sinäkin ajoa." Poika jatkoi ja nousi pyörän taakse istumaan taputtaen paikkaa edessään. Istuin Johnin eteen varovasti huolestunut ilme kasvoillani.
"Minulla ei ole korttia.. Mitä jos saavat kiinni että ajoin kortitta? En sitäpaitsi edes osaa ajaa.." Mutisin kokeillessani ohjausta pyörän ollessa paikoillaan.
"Pöh, eivät ne kiinni saa. Pian tulee pimeääkin, mennään vain pikku ajelulle." John rohkaisi minua. Hapuilin kypärää käsiini, mutten löytänyt sellaista ohjaustangosta roikkumasta.
"Tuota noin.. Haen kypärät vasta huomenna.." John mutisi ja huokaisin kyllästyneesti, miksei kukaan tee ikinä mitään valmiiksi. Kaikesta huolimatta käynnistin pyörän ja ohjasin sen tielle. Lähdin ajamaan kohti kampuksen hiljaisempia teitä.




Ajoin John kyydissäni kohti vanhaa kampusaluetta, siellä tuskin liikkuisi paljon väkeä ja voisin harjoitella. John kehotti minua napsaisemaan hämärävalot päälle, ilta oli laskeutumassa.  Ajelimme jonkin aikaa kunnes John alkoi hytkyä takanani naurusta.
"Kaasua!" Hän hekotti ja päätin lisätä vauhtia, pyörällä ajon hurma oli täyttänyt minutkin. Pyörä nytkähti oudosti ja John horjahti karjaisun siivittämänä lähimpään puskaan, hyvä ettei vetänyt minuakin pöheikköön.
"Vaarallinen nainen.." Poika mutisi nousten puskista poskessaan pari naarmua.
"Oletko sinä ottanut jotain?" Kysyin kurtistaen kulmiani muka-vihaisesti.
"No en! Ajetaan nyt kotiin ennen kuin joku näkee.." John mutisi nousten pyörän taakse uudestaan. Ajelin hiljaisempaa vauhtia takaisin mökille.



Tulimme pian kotiin ja kiirehdimme sisälle. John valitti päänsärkyä kävellessään keittiöön, katsoin häntä ja huomasin samassa pikku naarmujen vuotavan verta.
"Istu siihen, putsaan naarmut poskestasi ja annan vähän särkylääkettä." Totesin puuhatessani Johnin ympärillä. Poika murahteli jotain epämääräistä puhdistaessani hänen poskeaan, toista kertaa en kyllä ajaisi pyörällä ilman korttia, varsinkaan ilman kypärää.
"Mitä ihmettä täällä tapahtuu?" Chrissy kysyi äimistyneenä tullessaan MP3 -soittimensa kanssa makuuhuoneesta.
"John teloi vähän itseään.." Sanoin Johnin mulkaistessa Chrissyä vihaisesti.
"Tule Maria, haluan ulos." Poika tokaisi ja hinasi minut perässään ulkoseinästä roikkuvaan penkkiin.



Istahdin Johnin viereen ja tämä kiersi kätensä ympärilleni. Hengitin rauhallisesti raitista yöilmaa ja nojasin pojan olkapäähän.
"Tiedätkö.. Oot tosi kaunis." John kuiskasi upottaen toisen kätensä hiuksiini.
"Niin sinäkin." Virnistin Johnille, tiesin hänen inhoavan sitä kun kutsun häntä kauniiksi, kolhaus miehisyydelle.
"Ootko sä aatellu mitä tehään yliopiston jälkeen?" John tiedusteli suudellen minua poskelle.
"En, miten niin? Olemme vasta ensimmäisen vuoden opiskelijoita! Tai no, vuosi loppuu kohta, mutta silti." Olin hieman yllättynyt, emme olleet ennen keskustelleet vastaavista aiheista.
"No kun mä aattelin että voitaisiin olla yhessä yliopiston käymisen jälkeenki.." Poika sanoi katseessaan jotain minulle vierasta.
"Onhan se toki mahdollista.." Keskeytin lauseeni järkyttyneenä huomatessani Johnin itkevän.



"Älä jätä mua vaikka mitä tapahtuis, lupaa mulle. Mä oon välittänyt susta yli kuusi kurjaa vuotta, siitä lähtien kun näin sut ekaa kertaa. En tahdo että meille tapahtuu mitään." John sanoi kyynelten valuessa pojan poskia pitkin.
"Lupaan." Vastasin hieman hämilläni pojan reaktiosta.
Painoin pääni Johnin olkapäätä vasten ja katselin samalla yötaivasta. En muista sen olleen yhtä kaunis sitten lastenkodista karkaamani yön. Tunsin että jotain oli vialla.

To be continued...