Pääsin sairaalasta jo parin päivän kuluttua synnytyksestä, mutta kaksoset jäivät sinne. Saimme tytöt kotiin neljänkymmenen vuorokauden päästä synnytyksestä, he olivat edelleen hieman pieniä, mutta voivat hyvin. Pidimme ristiäiset, kun synnytyksestä oli kulunut tasan kaksi kuukautta. Kutsuimme tietenkin isän, Peytonin, Leonoran ja Jaydeninkin. Emme halunneet mitään suuria juhlia, joten emme kutsuneet juuri muita.
Menin isää ja perhettä vastaan ulos Johnin kanssa. Heti meidät nähdessään mustassa pitsimekossa ja aivan liian korkeakorkoisissa kengissä keikkuva Peyton kumartui kohti isää, veti tätä lähemmäs itseään ja suuteli poskelle omistavasti. Isä näytti olevan tyytyväinen nuoreen vaimoonsa ja hymyili leveästi meille.
"No mutta, missäs lasten isä on?" isä sanoi naurahtaen. En ollut kertonut isälle Johnin olevan kaksosten isä, koska en juuri ollut puhunut Connyn kanssa, saati sitten nähnyt häntä.
"Hmm.. Ei paikalla juuri nyt", sanoin ja hymyilin isälle.
"Miksei? Mitä tämä kelvoton lurjus sitten puuhaa?" isä tuhahti ja Peyton nyökytteli vieressä antaen pontta miehensä sanoille.
"En halua puhua tästä asiasta. Mennäänkö sisään?" kysyin hieman hermostuneesti, mutta isä pudisti päätään.
"Ollaan ainakin hetki ulkoilmassa. Jayden ja Leonora, tulkaa ulos autosta, älkää turhaan ujostelko sisartanne ja veljeänne!" isä huusi kohti sinistä Peugeotia, jossa sisareni ja veljeni istuivat. Etunenässä ovesta kömpi punahiuksinen Leonora ja tämän perässä hieman yrmeä Jayden.



"Leonie, muista nyt käyttäytyä kuten hieno leidi. Tämä on tärkeä tilaisuus. Muista, että olet täti", isä saarnasi ja Leonora näytti kyllästyneeltä miehen paapatukseen. Jayden virnisteli vähän matkan päässä ja yritti olla reagoimatta Peytonin yrityksiin kehittää keskustelua poikapuolensa kanssa.
"Voisimmeko jo mennä sisälle? Kohta tulee pimeääkin ja kastehetki alkaa aivan juuri", koitin saada perhettäni tajuamaan, että haluan siirtää juhlat sisälle, mutta kukaan ei juuri reagoinut. Miten ihmeessä heistä oli tullut niin erilaisia kuin ennen.. Tuhahdin itsekseni ja kävelin sisälle Johnin kanssa, antaa sitten muiden olla ulkona, kun eivät ota puheita kuuleviin korviinsakaan. Kyllä he sieltä tulisivat kun huomaisivat että ruokatarjoilua tai kastemaljaa ei ole ulkona.



Todistukseksi siitä, ettei Leonora aikonut käyttäytyä kuin hieno leidi, hän ryntäsi halaamaan veljeään.
"Jayyy, haliiii", Leonora hihkui ja hyppäsi veljensä kaulaan. Jayden halasi takaisin hymyssäsuin.
"Jayden, miksi ihmeessä et laittanut vanhaa takkiani tuon kuvottavan paidan päälle, jos sinun oli kerta se pakko laittaa.. Tämä on juhlatilaisuus, ei koulupäivä", Conny murisi pojalleen joka kohautti olkapäitään välinpitämättömästi.
"Hei tyypit, noi meni jo sisälle. Ehkä meidänki pitäis?", poika sanoi ja käveli rennosti sisälle.
"Oho", isä tyytyi sanomaan ja käveli Leonoran sekä Peytonin kanssa Jaydenin perässä sisälle, jossa me jo odotimme.
"Isä, sinä saat istua tuossa sohvalla, tai miten haluat. Chrissy ja Ella ovat kummeja", selitin huomattuani, että he tulivat sisään.
"Ella? Kuka hemmetin Ella? Ajattelin että Peytonini olisi ollut hyvä ainakin toiseksi kummiksi lapsille", isä sanoi hieman närkästyneesti.
"Ella on Chrissyn tyttöystävä", John totesi ja Connyn silmät levisivät avaruusaluksen kokoisiksi.
"Ei voi olla totta! Tyttäreni on lesbo ja kuulen siitä nyt vasta", isä henkäisi ja pudisteli päätään.
"Se on ihan luonnollinen juttu", Chrissy tokaisi tullessaan huoneeseen toinen tytöistä sylissään. Conny asteli heti mutisten olohuoneeseen, jossa kastetilaisuus oli tarkoitus pitää.



Ella oli leikannut rastansa pois ja hankkinut hiustenpidennykset kaksosten kunniaksi. Ellan idea oli myös ollut kastaa lapset yllään pelkät kangasvaipat, se symboloi hänen mielestään luonnollisuutta sekä aitoutta. Sen lisäksi halusimme kasvattaa lapsemme persoonallisiksi pienestä pitäen.
Chrissyn uusi mekko oli maksanut tuhottomasti ja nyt vauva kuolasi sille. Chrissy ei kuitenkaan huomannut sitä, vaan katsoi Ellaa ja hymyilivät toisilleen rakastavasti samalla kun pitivät kaksosia sylissään. Pappi saapui paikalle ja seisahtui pöydän toiselle puolelle mustaksi maalaamamme kastemaljan taakse.
"Olette saapuneet todistamaan näiden kahden pienen tytön ottamista seurakunnan yhteyteen..", pappi aloitti ja seisoimme kaikki lähellä kastepöytää kuunnellen naispapin puhetta.
Kaikki kuuntelivat keskittyneesti ja olin hieman yllättynyt. Ehkä perheeni ei olekaan muuttunut niin paljon Peytonin tulon jälkeen kuin luulin.



Ensiksi nimen sai vanhempi tyttäremme joka oli Chrissyn sylissä. Vaaleat, tuuheat kulmakarvat ja ruskeat kauniit silmät omaava tyttö nostettiin kohti kastemaljaa ja Chrissyn käsivarret pitelivät häntä hellästi maljan yllä kun pappi siveli tytön päähän vettä ja lausui rukouksen.
"Kastan sinut Heather Nancy Laureen Maple..", pappi lausui ja lirutti viimeisen kerran vettä lapsen päähän. Kukaan ei tuntunut reagoivan minimaalisessa kastetilaisuudessa Heatherin sukunimeen, joten olin iloinen. Chrissy veti lapsen taas lähemmäs itseään ja Ella siirtyi toisen tyttäremme kanssa lähemmäs maljaa.



Toisena syntynyt niinikään vaalea ja ruskeasilmäinen tyttö ojennettiin myös lähemmäs pappia. Ella katsoi tyttöä äidillisesti ja olin varma, että tein oikeat kummivalinnat. Pappi kumartui kastamaan myös tämän tyttäremme.
"Kastan sinut Regina Mary-Kathleen Maple..", pappi sanoi rauhallisella äänellä, mutta Conny karjaisi ja hyppäsi ylös.
"MAPLE?!", tämä karjui ja katsoi vuoronperään minua sekä Johnia raivokkaasti.
"Rauhoittukaa, hyvä herra", pappi pyysi ja isä loi häneen murhaavan katseen.
"Ettehän te väitä, että kaksosten isä on JOHN?!", Conny jyrisi ja kaksoset alkoivat vääntelehtiä pelätessään kovaa ääntä.
"Isä, älä huuda, tytöt pelkäävät. Ensinnäkin, oletko niin hidas että huomasit nyt vasta sukunimien yhteneväisyyden? Heatheristakin tuli Maple. Mutta niin tosiaankin, lasten isä on John", sanoin ja tuijotin isääni silmiin haastavasti. Connyn ilme kääntyi vihaisesta pahoinvoivaksi.
"Te siis olette..", isä pihisi ja minä nyökkäsin.
"Kyllä vain, pitäisihän sinun tietää, mitä raskaus edellyttää. Minä ja John välitämme toisistamme hyvin paljon", sanoin isälle joka lysähti sohvalle järkyttyneenä.



Menin puhelemaan Heatherille ja Chrissy piteli tyttöä hymyillen käsivarsillaan. Ella katseli Reginaa ja tuuditteli tätä hellästi. Sohvan vieressä John selitti isälle asian oikeaa laitaa hiljaisella äänellä.
"Mä ja Maria ollaan rakastuttu toisiimme. Ja pitäishän sunkin tietää miten asiat oikeesti on. Isä, tää ei oo niin vakavaa. Se on oikeestaan jopa laillista!" John puhisi ja Conny näytti edelleen pahoinvoivalta.
"Sukumme yhdistyy..", Conny voihki ja Peyton katsoi järkyttyneenä Johnia. Jayden pelasi kännykällään eikä ollut huomaavinaankaan ja Leonora oli tonkimassa kirjahyllyä.
"No niin kai sitten. Mutta isä, tämä on mun ja Marian välinen juttu. Meillä on yhteiset lapset", John sanoi naputtaen juhlakenkäänsä ärsyyntyneenä lattiaan.
"Hyvä on, hyvä on.. Minä ymmärrän, mutta ehkä sinun pitäisi kertoa eräs asia Marialle", isä mutisi ja katsoi hieman murheellisena poikaansa.
"Minä kerron", John totesi ja lähestyi minua.



John tuli luokseni, kehotti ensin Ellaa ja Chrissyä viemään tytöt kehtoihinsa ja ohjasi minut huoneen nurkkaan. Sitten hän oli jo polvillaan maassa edessäni ja katsoin häntä epäilevästi.
"John, mitä sinä oikein aiot?" kysyin häneltä hieman hämmästyneesti. John veti siinä samassa sinisen samettirasian taskustaan ja katsoi minua silmiin.
"Maria Arquette Shandel, tuletko vaimokseni?" hän kysyi ja avasi rasian, josta paljastui timanttisormus.
"MITÄ?!" kiljaisin ja kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Isä piteli sydänalaansa ja voivotti.
"Ei näin John, ei näin!" huoneeseen palannut Chrissy vaikersi.
"Sisarukset eivät voi avioitua", totesin tyhmästi Johnille joka hymyili.
"Eivät voi, se on totta", hän sanoi ja heilutteli edelleen rasiaa edessäni.
"Miksi sitten kysyt tuollaista, jos tiedät mitä laki määrää asiasta?" olin hämmentynyt, ja John nousi ylös.
"Minun pitäisi kertoa sinulle jotakin", hän sanoi samalla kun tunsin voimakkaita kylmänväreitä.

Mitä John kertoo Marialle? Miten Conny hyväksyy heidän suhteensa?