Päätin yllättää Johnin, käydä ostamassa matkan varrella muutaman vaatekappaleen ja lyhentämässä hiukseni. Onneksi uuden asuntomme lähistöllä on yksi hieman isompi ostoskeskus ja isovanhemmat jotka tietysti ottivat kaksoset hoitoonsa ilomielin pariksi tunniksi. Kun sitten lopulta taksi hurautti uuden kotimme pihalle, silmäilin taloa hieman hämmästyneenä. Samalla huolestunut John rämäytti oven auki ja juoksi ulos.
"Maria! Mikä hitto maksoi näin kauan? Teidän piti olla täällä jo kolme tuntia sitten" hän huudahti ja rynnisti ohitseni ottamaan lapset taksista.
"Etkö näe? Kävin vähän muuttamassa tyyliäni", totesin hymyillen ja John nyökkäsi vaappuen sisälle toisessa kädessään Heatherin turvaistuin ja toisessa Reginan.
"Onhan mullakin uudet vaatteet, luovuin koriskuteista lopullisesti", hän mutisi kantaessaan tyttöjä makuuhuoneeseen.




"Oon ilonen että sä ja lapset olette turvallisesti kotona", John sanoi laittaen kätensä keittiön pöydälle, minkä ääressä istuimme keskustelemassa.
"Niin minäkin", sanoin hymyillen ja asetin käteni Johnin kädelle.
John oli ehtinyt sisustaa lähes koko talon, vain verhot ja muut koristeet puttuivat. Minä saisin huolehtia sitten niistä, kunnes olin tyttöjen kanssa hieman kotiutunut.
"Olet saanut tänne kivaa jälkeä", jatkoin katsellessani ympäri keittiötä.
"Joo, no... Ihan kivahan tästä oikeastaan tulikin, vaikka sisustin hieman ajattelemattomasti", hän totesi hymyillessään minulle. Nyökkäsin hiljaa.
"Alotetaan uusi elämä melkein puhtaalta pöydältä, eikö vain?" sanoin ja hain shampanjapullon jääkaapista. Joimme lasilliset ja menimme katsomaan kaksosia.




Minulle ilmoitettiin, että ostoskeskuksen vartijantyö olisi vapaana, ja saisin paikan jos haluaisin ottaa sen. Olenhan aina haaveillut poliisin työstä ja vartijana toimiminen olisi sen alku. Opinnothan vähän jäivät... Epäilin kuitenkin vähän työn ottamista, sillä sehän voisi olla vaarallista, ja mitä sitten jos minulle kävisi huonosti? Olenhan kuitenkin äiti ja pienet tyttäreni tarvitsevat minua.
Lopulta otin työn, hieman varauksellisesti tosin. Aloitin kuntoilun, että olisin parhaassa mahdollisessa kunnossa, jos työssä sattuisi jotakin. Muutenkin minulla oli vähän laihdutettavaa, en juuri ollut kuntoillut tyttöjen syntymän jälkeen.




En kuntoillessani osannut ajatellakaan, että työni olisi niin tylsää. Ensimmäisenä työpäivänäni pomoni vei minut pieneen harmaaseen koppiin, josta löytyi kahvinkeitin, muutama kahvikuppi, vanhaa pullaa ja pieni jakkara. Sain käyttööni kauhtuneen univormun ja puhelimen. Naureskelin itselleni, ihan stereotypinen työ. Istuin pari tuntia kyllästyneenä tiiraillen ikkunasta joidenkin isoegoisten ukkeleiden pirssejä, mutta se alkoi kyllästyttää. Kopperon toisella seinällä oli pieni hyllykkö ja aloin tonkia sitä kuunnellen silti samalla mitä parkkihallissa tapahtui. Käteeni osui lehtiä ja vedin ne alas hyllystä. Suustani purkautui hersyvä nauru kun huomasin mitä ne olivat. Pornolehtiä, yksi Simshero -sarjis ja jotain lastenlehtiä. Nakkasin lehdet kahvinkeittimen viereen ja istuskelin jonkin aikaa odottaen jotain tekemistä. Pian taas kyllästyin ja tartuin lehtiin. Pomo ei tykkäisi, mutta eipä hän varmaan edes näkisi mitä loppujenlopuksi teen.




Tulin töistä myöhään illalla, John ja tytöt olivat jo nukkumassa. Hipsein sänkyyn mieheni viereen, mutta heräsin aamun koittaessa valtavaan päänsärkyyn. John oli huolissaan ja kiikutti minulle heti kaikenmaailman tabletteja. Nousin sängystä, pukeuduin ja lähdin keittiöön. Päässä humisi, mutta otin lasiin kylmää vettä, asetin yhden Johnin tableteista suuhuni ja join veden nieltyäni tabletin.
Kävelin horjuvin askelin olohuoneen sohvalle ja John hössötti koko ajan ympärilläni.
"Hyvänen aika mies! Lopeta jo tai tunnen olevani 5 -vuotias kakara", mutisin melkein suljettujen huulteni välistä. John vilkaisi minuun huolestuneesti, mutta alistuin sitten menemään ulos. Hän ei ollut vielä hankkinut itselleen työtä, en kyllä tiedä mistä hän sitä saisikaan, kun hän ei suorittanut opintojaan loppuun, eikä hänellä ole juuri edellytystä muuhun kuin urheiluun. Päätin sulkea silmäni ja yrittää nukkua ilman päässä surraavia ajatuksiani.




Olin varmasti nukkunut jo tunteja, kun puhelimen pirinä herätti minut. Nousin ylös, samalla huomasin ilokseni että päässä ei jyskytä enää ollenkaan niin paljon. Hyppäsin hyväntuulisena vastaamaan puhelimeen ja olin yllättynyt Chrissyn äänen tulviessa korvaani.
"Moii. Hei kuule, näin äsken Johnin tossa viereisen talon pihalla, joka ilmeisesti on teidän, soitin iskälle ja kysyin teidän numeroa ja sain tietää että asutte siinä ja aattelin jos lähtisit meidän kanssa ulos tänään tai jotain", Chrissy puhua papatti ja minä seisoin hölmistyneenä keskellä olohuonetta luuri korvassani.
"Hiljennä vähän vauhtia neitiseni. Siis, minä tulisin ulos sinun ja Ellan kanssa?" varmistin vielä, sillä en ollut saanut täyttä tolkkua hänen höpötyksestään.
"Niin just. Tuutko vai onko sulla töitä?" hän kysyi olin taas äimistynyt. Mistä mokoma oikein hankki tietonsa?
"Ei ole tänään. Joten mikäettei, tulen ihan mieluusti", sanoin ja laskin luurin alas kun Chrissy oli ilmoittanut ottavansa minut kyytiin pihaltamme illalla kuuden aikoihin.




Pengoin jonkin aikaa kaappia kunnes löysin sopivan puvun ja kengät. Hiuksilleni en tehnyt juuri mitään, enkä meikannutkaan vahvemmin kuin yleensä.
Kävelin alas rappusia ja postilaatikon viereen ehdittyäni kuulin auton hurinaa ja katsoin Chrissyn sekä Ellan tontille. Sieltä lähti vihreä kottero liikkeelle ja Ella ratissa se pyyhälsi eteeni.
"Hyppää kyytiin tuhkimo!" Ella hihkaisi ikkunasta ja minä räjähdin nauruun.
"Varsinaiset kiesit" totesin naureskellen ja änkesin itseni takapenkille.
"Missä Johnny piilee?" Chrissy kääntyi katsomaan minua ja pyöräytin silmiäni.
"Lepertelee tytöille. Kuten aina", sanoin ja kasvoilleni levisi lämmin hymy. John oli hyvä isä.
"Vai niin. Kuule, haluatko sä tietää yhden jutun?" Chrissy jatkoi salaperäinen ilme kasvoillaan. Katsoin samalla peiliin joka heijasti kuljettajan kasvot. Ellan ilme kiristyi vähän, mutta hän jatkoi ajamistaan ilman suurempia reagoimisia. Nyökkäsin sen merkiksi että Chrissy kertoisi.
"Mä odotan vauvaa. Me saadaan yhteinen lapsi", hän sanoi hymyillen ja kääntyi katsomaan Ellaa, jonka ilme ei vieläkään värähtänyt.
"Mutta..? Oletko käynyt koeputkihedelmöityksessä?" tiedustelin hitusen ilmeissäni mutta olin entistä hämmästyneempi Chrissyn pudistaessa päätään niin että mustat hiukset heilahtelivat kasvojen ympärillä.
"Ellan veli auttoi vähän", Chrissy vihjasi ja Ellan naama vääntyi mutruun.
"Hei ei viitsitä puhua siitä nyt", hän mutisi ja painoi kaasua voimakkaammin.
Olin häkeltynyt, mutta tyydyin istumaan takapenkillä hiljaa. Kun auto pysähtyi, kömmein ylös ja päätin viettää pitkästä aikaa hauskan illan ystävieni kanssa.

To be continued...