John kääntyi kohti isäänsä, joka otti kirjahyllystä perhealbumin. Hän irroitti yhden kuvan kolmannelta sivulta ja ojensi sen Johnille. John nosti kuvan kasvojeni eteen.
"Tämä tässä on Christer Maple, Connyn kaksoisveli. Tässä kuvassa Chris on ehkäpä 20 -vuotias. Isä on kertonut hänen olleen kova naistenmies", John selitti ja nyökkäsin ottaen kuvan käteeni.
"Miten tämä siis liittyy tähän..?" kysyin tutkiessani melko komeaa miestä kuvassa.
"Christerillä ja äidilläsi oli lyhyt suhde samaan aikaan kun isäni virallisesti seurusteli äitisi kanssa. Isä sai tietää tästä vasta myöhemmin. Christer on oikeasti isäsi", John sanoi katsoen minua hieman säälivästi.
"Mitä?! Olemme siis serkkuja!" parkaisin ja katsoin Johnia hieman järkyttyneesti. Katseeni vaelsi isään, joka katsoi minua ja nyökkäsi.
"Onko minulla oikeita sisaruksia?" kuiskasin ja vaadin päästä istumaan pohtiakseni asiaa.
"On kyllä, nykyään Christer on perheellinen mies. Sinulla on vanhempi sisar ja nuorempi veli, heilläkin on tosin eri äidit. Pikkuveljesi äidin kanssa Christer on naimisissa nykyään", Chrissy sanoi tullen esiin Johnin takaa.
"Sinäkin siis tiesit?!" kiljaisin katsoen Chrissyä syyttävästi.
"Valitettavasti kuulin puhelinkeskustelun tätä asiaa koskien, tenttasin sitten Johnilta tiedot", Chrissy vastasi ja katsoi minua hieman säälivästi.
"Minä olen tiennyt jo pienestä pitäen. Isä kertoi vahingossa", John totesi ja istui viereeni.
"Saanko nähdä isäni joskus? Tietääkö hän, että olen hänen tyttärensä? Mitkä sisarusteni nimet ovat?" kysyin heti kaikki kysymykset jotka tulvahtivat mieleeni.
"Saat toki. Ja luulisin että tietää, muttei ole välittänyt, sillä hän uskoo minun huolehtivan sinusta. Siskosi on Kelley ja veljesi Eliah", Conny puuttui keskusteluun. Nyökkäsin nielaisten, koko sukupuuni oli muuttunut hetkessä.



Olin järkyttynyt tiedosta, joten hätistin kaikki pois huoneesta. Istuin sohvalla ja yritin ottaa asiaa rauhallisesti. Päässäni vilisi - Conny oli lavastanut kuolemansa ilmeisesti siksi että oli saanut kuulla, etten ole hänen tyttärensä ja halusi sen tiedon saatuaan kadota kuvioista mahdollisimman vaivattomasti.
Tilanne oli Johninkin suhteen muuttunut, en tiennyt mitä vastaisin kosintaan. Serkkujen avioliiton mahdollisuudesta en tiennyt, joten aloin penkoa kirjahyllyä. Löysin uskontoja käsittelevän kirjan ja selasin sitä. Löysin kohdan jossa puhuttiin avioliitosta, ja sain selville ettei kukaan ei saa mennä avioliittoon jälkeläisensä, tämän lapsen, vanhempiensa, isovanhempiensa tai sisarusten / sisarpuolten kanssa.
Serkuista ei puhuttu mitään. Löin kirjan kiinni ja olin tyytyväinen, en tosin tiennyt uskaltaisinko suostua kosintaan. Se olisi kuitenkin niin suuri askel, eikä John ollut vielä edes 18.
Suunnistin sen jälkeen takaisin muiden luokse keskustelemaan vielä asioista. En ollut vielä päättänyt, mutta onneksi vastaustani ei tarvittu aivan heti.



Seuraavana päivänä lehtorini Fiona Walters tuli keskustelemaan kanssani opinnoista.
"Neiti Shandel, kuten hyvin tiedätte, raskaustapauksia ei tapahdu arvostetulla yliopistollamme juuri ollenkaan. Teidän lapsenne saavat varmasti hyvää hoitoa ja rakastatte heitä, mutta minusta sinun täytyy tehdä päätös. Jatkatteko opintoja täyspäiväisesti vai keskeytättekö", lehtori selitti hieman ankarasti.
"Haluan toki jatkaa opintojani, mutten osaa sanoa vielä tässä vaiheessa mitään. En ole ollut lasteni kanssa vielä niin kauaa kotosalla että tietäisin miten paljon he oikeastaan vaativat. Voisin kuitenkin tehdä lastenhoidon lomassa esseitä ja käydä tuomassa niitä, mutta se ei taida olla täyspäiväistä opiskelua?" pohdiskelin ja lehtorini pudisti päätään.
"Ei se ole. Käytte luennoilla ja teette esseenne tavallisesti tai sitten lopetatte opiskelun. Olen pahoillani, muttei minulla ole antaa kuin kaksi vaihtoehtoa", rouva Walters sanoi ja odotti vastaustani. Huokaisin syvään ja yritin tehdä nopean päätöksen päässäni.
"Jatkan opintojani, lehtori Walters. Voin kai kuitenkin keskeyttää opinnot myöhemmin, jos tulee sellainen tilanne, etten voi opiskella kunnolla?" tiedustelin ja lehtori nyökkäsi.
"Toki. Hyvä päätös, neiti Shandel. Palataan asiaan huomisen luennolla. Näkemiin", nainen sanoi ja kääntyi lähteäkseen paikalta takaisin toimistoonsa. Minä palasin sisälle sekaisissa mietteissä.



Mennessäni olohuoneeseen kuulin kuinka Ella oli jokeltelemassa tytöille. Mieltäni lämmitti se, että kaikki talossa asuvat rakastivat uusia perheenjäseniä yhtä paljon.
Astelin kirjahyllyn luokse ja tartuin vihreään opukseen joka käsitteli ihmisen mielialanvaihteluja ja mahdollisia mielenterveyshäiriöitä. Psykologian opiskelu oli minusta hyvin kiehtovaa, mutta pelkäsin etten saisi opintojani valmiiksi lasten takia, siten en saisi todistusta enkä välttämättä pääsisi unelma-ammattiini poliisiksi. Olin pienestä pitäen halunnut taistella oikeuden puolesta, oli työ sitten vaarallista tai ei. Pienempänä syyni poliisiurasta haaveiluun oli, että voisin napata Adamin kiinni ja laittaa hänet kärsimään siitä mitä hän teki äidille, Serafinalle ja Leonoralle. Nykyään kun Adam oli kuollut, halusin toimia perheriitatilanteissa ja pitää toiset lapset kaukana rikollisista, pelastaa samalta kohtalolta jonka minä jouduin kärsimään.
Syvennyin kirjaan ja yritin hukuttaa sanojen mereen myös ajatukseni avioliitosta ja ylipäätänsä kaikesta mahdollisesta.



Illemmalla oleskelin makuuhuoneessa, otin juuri heränneen Heatherin kehdosta ja halasin tyttöä samalla kun mietein Johnin kosintaa.
"Onnekas lapsi, et tiedä mitään tästä maailmasta vielä", kuiskasin tytön korvaan, mutta hän vain killitti takaisin ruskeilla silmillään.
Katsoin nukkuvaa Reginaa pidellessäni edelleen Heatheria sylissäni. Regina tuhisi kehdossaan kauniisti ja yritti samalla tunkea koko nyrkkiään suuhunsa, suu oli vain liian pieni.
Yhtäkkiä tytön silmät rävähtivät auki ja hän alkoi itkeä äänekkäästi. Otin pari askelta eteenpäin laittaakseni Heatherin kehtoon ja ottaakseni Reginan, mutten ehtinyt asettaa häntä sinne, kun ovi aukesi, John asteli sisään ja suoraan Reginan kehdolle.
Otin Heatherin paremmin takaisin syliini ja katsoin kuinka isänrakkautta tulvillaan oleva John otti tyttärensä syliin.



John tuli Reginaa sylissään hyssytellen kohti minua ja Heatheria.
"Lapsista on ihan älyttömästi työtä", John mutisi, katsoin häntä hymyillen ja nyökkäsin.
"Niin kyllä on, mutta tuplasti iloa sitten kun he kasvavat", totesin ja John virnisti katsellen vuoronperään molempia tyttöjämme.
"He ovat aivan sinun näköisiäsi", John sanoi katsoen hellästi minuun. Katsoimme toisiamme hetken silmiin, kunnes John kääntyi ja laski itkemisen lopettaneen Reginan takaisin kehtoon.
"Antaa tyttöjen olla hetken rauhassa, Chrissy sanoi haluavansa hoitaa heitä tänään, joten me saadaan vähän vapaa-aikaa", hän kertoi ja kääntyi taas katsomaan minua.
"Menen olkkariin katsomaan telkkua, tuletko kanssani?" John kysyi vielä ennen kuin suunnisti ovelle odottamatta vastausta.
Katsoin hieman epätietoisena Heatheria, joka edelleen lepäsi käsivarsillani. Katse pienen tytön viattomiin kasvoihin sai minut tekemään päätökseni. Laskin vauvan kehtoon, peittelin hänet ja lähdin Johnin perässä kohti olohuonetta.



John oli juuri painamassa televisiota päälle, kun tönäisin häntä leikkisästi. John katsoi minua hieman yllättyneenä kun otin hänen kasvonsa käsieni väliin ja suutelin häntä. Irrotin pienen suudelman jälkeen käteni hänestä ja peräännyin vähän, John selvästikin odotti mitä aioin sanoa. Olin hetken hiljaa ja kuiskasin sitten;

"Tulen vaimoksesi"

To be continued...