Kolmen viikon kuluttua fuksivuosi oli ohitse ja ensimmäiset kunnon yliopistotodistukset kourassa..



"Yahoo. Mä sain 4,7" Chrissy kiljahti hyppiessään paperi kädessään. Katsoin sisartani hymyillen ja heilutin omaani.
"4,8" Totesin virne kasvoillani ja Chrissy naama venähti.
"Ihme hikke. Johnny-Ponny, mitä sä sait?" Sisareni katsoi ivallisesti Johnia, John ei ainakaan pienempänä ollut kovinkaan hyvä koulussa, varsinkaan matematiikassa, kemiassa ja sen sellaisissa perusaineissa, nyt tosin hän ei enää niitä opiskellut.
"Ööm, 5,0" John totesi naama hieman punottaen. Chrissyn silmät levisivät, tämä harppoi kahdella isolla askeleella veljensä luokse ja nyhti paperin pojan kädestä.
"Ootko ollu sängyssä lehtoris kaa?!" Chrissy kiljaisi roikottaen paperia kuin se olisi tappavan myrkyllinen.
"No en! Kaikki ne on miehiä. Sunki olis varmaan aika todeta et oon jossain sua parempi." Johnin katse tihkui omahyväisyyttä ja Chrissy hiljeni.
"Äh. Juodaan maljat." Totesin katsoessani riiteleviä sisaruksiani. Kaadoin pöydällä olleesta shampanjapullosta kaikille juomaa ja kohotin pikarini ilmaan.
"Cin cin." Sanoin vienosti hymyillen kun toisetkin nostivat pikarinsa ylös.



Ihmettelin aamulla minne Chrissy oli kadonnut, mutta sain selityksen suihkusta tullessani. Istuin pöydän äärssä kun huomasin jonkun kolistelevan. Chrissy oli tullut kotiin suihkussa ollessani. Hän astui keittiöön ja olin tukehtua kahviini.
"CHRISSY!?" Kiljaisin ja katsoin sisartani, liian pieni kukkajakku kiristettynä peittämään rinnat, leveälahkeiset farkut, mustat saapikkaat ja hopeinen kaulakoru laskeutui melko alas. Mikä pahinta, Chrissy oli hankkinut piilolinssit ja leikannut hiuksensa.
"Mitä? Ei olla enää fukseja ni ei kai pidä näyttää fuksille?" Hän totesi katsoen minua hieman ihmeissään.
"No ei. Aika radikaalia vain." Totesin jatkaessani kahvini juontia. Ovi kolahti samassa ja Ella astui sisään.
"Hohhoo. Pääsin läpi, 4,3. Hyvä multa. Saanko hei tehä tässä essettä?" Ella totesi laskien esseevihkonsa pöydälle viereeni. Nyökkäsin ja Ella istahti alas. Silloin vasta hän huomasi Chrissyn muuttuneen ulkonäön.
"Oho!" Ella henkäisi silmät hieman laajenneina.
"Kivat vaatteet Chrissie." Hän jatkoi ja hymyili vähän. Nostin toista kulmakarvaani, kukaan ei juurikaan kutsunut Chrissya Chrissieksi, ainoastaan Johnin ja Chrissyn jo kuollut Serafina -äiti käytti nimitystä joskus hellitellessään tytärtään. Ella oli jo syventynyt esseeseensä ja minä menin pukemaan ylleni kunnolliset vaatteet kylpytakin sijasta.



Palasin takaisin keittiöön juttelemaan Chrissyn ja Ellan kanssa. Hyppäsin säikähdyksestä ilmaan kun kuulin ulkoa intiaanihuutoa ja keltaisiin pukeutunut John rynnisti sisään huitoen käsillään ilmaa. Katsoin poikaa ja huomasin hänen pukeutuneen LA Lakersien peliasuun.
"Miks sulla on Lakersien peliasu?" Chrissy tokaisi katsoessaan veljeään. John ei ollut nähnyt aikaisemmin Chrissyn uutta tyyliä, mutta nytkään se ei näyttänyt poikaa hetkauttavan, tuskin hän edes huomasi sitä, sillä oli niin innoissaan omasta asiastaan.
"Arvaa! Koulus on joka vuosi perinteinen kykykisa ja mä voitin sen suoraan Timmy Bryantin nokan eestä!" John hihkui kuin teinityttö.
"Siksikö paitasi takamuksessa lukee Bryant eikä Maple?" Kysyin ja John nyökkäsi.
"Kaikki oli liianki varmoja et Timmy voittaa. Ei mikää ihme, sen isä on ammattikoripalloilija." John selosti edelleenkin naama hohtaen innostusta.
"Mun pitää kyllä vielä käydä viemäs päätös siitä että käynkö eka yliopiston loppuu ja pelaan opiston joukkuees vai meenko heti LAhan Lakersin junioreihin." Poika selosti ja riensin halaamaan häntä.
"Ethän oo menossa mihinkään vielä?" Kysyin rutistaen Johnia, tämä pudisti onnekseni päätään hymyillen.



Parin päivän päästä Chrissy alkoi puhumaan että haluaa keskeyttää yliopiston. Olin hieman hämilläni - Chrissyllähän meni opinnot ihan hyvin ja hänellä oli ystäviä.
"Soitin iskäl. Se sanos et jos lopetan kesken, en saa perintörahoja! Mokoma kitupiikki, mulla vaan olis yks juttu kotona.." Chrissy mumisi pallotellen puhelinta kädessään.
"Mikä ihmeen juttu?" John kysyi ja Chrissy näytti vaivaantuneelta.
"Yks juttu jonka nimi on Lawrence.. Se on 23. Juteltii netissä ja tällee." Chrissy selitti hieman punastellen. Olin jo vähän miettinytkin miksi hän viihtyi niin hyvin mediakirjastossa lähes joka päivä, mökillä ei ollut tietokonetta.
"No se oottaa kolme vuotta et pääset täältä." John ivaili ja kietoi samalla kätensä ympärilleni.
"Eikä oota! Se on mies joka tahtoo tavata mut ja olla mun kaa." Chrissy kiljaisi ja silmäni levisivät.
"Chrissy! Ajattele nyt vähän, et todellakaan keskeytä yliopistoa jonkun miehen takia. Et voi palata takaisin enää koskaan. En salli sitä että lähtisit, ei hän edes ole monivuotinen poikaystäväsi tai lähellekään mitään sellaista." Sanoin huolissani sisarestani, Chrissy ei ollut loppujen lopuksi muuttunut paljoakaan siitä pikkutytöstä joka oli hyvin itsepäinen ja ilkeäkin, mutta uskoi kuitenkin sokeasti toisiin tälläisissä asioissa.
"Haistakaa paska molemmat." Sisareni tokaisi silmät viiruina ja harppoi olohuoneeseen.



Seuraavana päivänä lähdin Johnin kanssa ilmoittamaan siitä, että poika jatkaa loppuun yliopistossaan ja siirtyy sitten vasta uuteen joukkueeseensa pelaamaan. Naureskelin hieman kulkiessani keittiön ohi, Ella ja Chrissy mäiskivät toisiaan tyynyin, Chrissy näytti iloiselta ja tuntui jo unohtaneen että eilen halusi pois yliopistolta.
"Hahahaa, lopeta jo!" Chrissy hekotti Ellan iskiessä tyttöä päähän tyynyllä. Heistä oli tullut ystävykset melko nopeasti, pari viikkoa sitten he eivät edes puhuneet toisilleen, nyt he mäiskivät toisiaan tyynyin ja hekottivat kasvot punaisina.
Astelin ulos Johnin perässä ja seurasin huvittuneena kun Chrissy pinkoi kiljahdellen tyyny kourassaan ohitse ja Ella pian perässä oma tyynynsä kohotettuna päänsä ylle, josta sen saisi helposti muksautettua päin Chrissyä.



Kohtasin Johnin kanssa kivan yllätyksen kun palasimme takaisin mökille moottoripyörällämme. Johnin huulilta karkasi ähkäisy ja hän kehotti minua katsomaan selkänsä takaa postilaatikon kohdalle.
Ella oli taivuttanut Chrissyn kädet taaksepäin ja suuteli sisartani. Chrissy räpisteli käsillään ilmiselvästi järkyttyneenä Ellan toiminnasta. Meidät huomattuaan Ella irroitti otteensa sisarestani.
"Moi taas. Mä menen käymään veskissä." Chrissy totesi selvittyään suudelmasta ja huomatessaan että seisoin heidän takanaan suu auki hämmästyksestä. John seisoi vieressäni ja näin miten vaikea hänen oli pidätellä nauruaan. John seurasi Chrissyä sisälle ja minä menin perässä juomaan vähän jotain.



Kuulin keittiön avonaisesta ikkunasta miten Ella nyyhkytti ulkona. Palasin takaisin ulos hänen luokseen.
"Ella..?" Sanoin hiljaa kävellessäni tytön taakse. Hän kääntyi silmät punaisina katsomaan minuun.
"Näit mitä tapahtu. Mä oon pahoillani, mutta.." Ella änkytti katsellen taivaalle.
"Ei sinun tarvitse olla pahoillasi minulle. Et sinä minua suudellut. Jatka toki lausettasi." Kehotin ystävääni ja viittasin häntä istumaan ruohikolle jossa minä istuin jo.
"Juteltiin Chrissyn kanssa. Mä vähän niinku paljastin että oon ollu siihen jonkun aikaa ihastunu. Mä huomasin jo pienenä että tykkään tytöistä. Chrissy sanos että sekin on ollu ihastunu tyttöön joskus. Ei se kyllä kertonu kuka se oli, mutta sitten mä sain jonkun kohtauksen ja suutelin sitä. Ei se kyllä kauheesti laittanu vastaan. Tai no emmätiiä." Ella mutisi ja minä halasin häntä.
"On ihan okei että pidät tytöistä. On myös okei että Chrissy on kohteesi. Mutta eikö sinun pitäisi kertoa tuo kaikki hänelle?" Ehdotin varovaisesti ja Ella nyökkäsi. Kävelimme yhdessä sisään kertomaan asiasta Chrissylle.



Söimme illalla pizzaa ja pidimme hauskaa yhdessä kaikki neljä. Chrissy tiesi Ellan tunteista, muttei ollut kommentoinut niihin mitään, sanoi vain haluavansa miettiä asiaa.
Ella oli lähtenyt kotiin ja Chrissy oli suihkussa kun istuin Johnin kanssa sohvalla juttelemassa asioista. Yhtäkkiä minua alkoi huimata sekä mahaa pisteli inhottavasti. Nousin ylös ja ehdein melkein ovelle asti, kunnes mahaani kivisti todella voimakkaasti, kompastuin ja kaaduin lattialle. John syöksähti vierelleni ja nosti minut sohvalle pitkäkseni.
"Kaikki okei?" Hän kuiskasi ja katsoi kalpeita kasvojani.
"Joo kai... Ehkä minun pizzassani olleet katkaravut eivät olleetkaan tuoreita, tai olen tulossa muuten kipeäksi." Mumisin vastaukseksi ja painoin pääni äkkiä takaisin sohvaan sillä tuntui siltä kun olisin juuri saanut kuulasta kallooni.
"John, tuo minulle vettä.." Ehdein sanomaan ennen kuin kaikki pimeni.

Mikä Mariaa vaivaa? Vastaako Chrissy Ellan tunteisiin?