Jonkin ajan kuluttua pyörtymisestäni heräsin sohvalta. Pääni oli Johnin jalkojen päällä ja hän silitteli hiuksiani. Huomattuaan että olin tullut tajuihini, hän alkoi hymyillä.
"Hienoa, oot taas tajuissas." John sanoi ja nousin istumaan hänen viereensä.
"Joo.. Päätä vielä vähän särkee." Mutisin hieraisten ohimoani.
"Pitäiskö käydä lääkäris? En kutsunu ambulanssia ku menit tajuttomaks, koska oon käyny ensiapukurssin. Nostin jalkas ylös sohvan nojaan ja tuin päätäs, heräsit viidessä minuutissa." John hymyili ja halasin häntä.
"Kiitos. Ei tässä mihinkään tarvitse lähteä." Nousin ylös ja kävelin juomaan jotakin. Keittiöön päästyäni pidättelin kaikin voimin itkua, se, mitä olin pelännytkin jo jonkin aikaa oli käynyt toteen.



Juotuani kupillisen kahvia palasin sohvalle Johnin viereen, poika katsoi televisiota ja potki jaloissaan tyynyä.
"Millanen olo?" Hän kysyi katsoessaan minua kun istuin hänen viereensä.
"Ihan hyvä jo." Totesin ja nojasin hänen olkapäähänsä. John ei ymmärtänyt kasvojeni huolestuneesta ilmeestä että jokin todella oli vialla, vain silmäni näyttivät todellisen paniikin.
Istuin puoli yhteen asti Johnin kanssa telkun ääressä, kunnes ilmoitin meneväni nukkumaan. Puin pyjaman ylleni ja istuuduin sängylle mietteissäni. Minua pelotti - testaisin asioiden todellisen laidan huomenna ja yrittäisin nyt nukkua.



Seuraavana aamuna olin juuri saanut puetuksi, kun Chrissy tuli makuuhuoneeseen. Hän oli herännyt huomattavasti minua ennemmin ja nyt syöksyi halaamaan minua.
"Luojan kiitos et oot kunnossa!" Chrissy huudahti ja rutisti minua.
"En ole niin varma että olen täysin kunnossa, mutta kyllä tämä tässä menettelee.." Mutisin ja Chrissy katsoi minua huolestuneesti.
"Onko jotaki vialla?" Hän kysyi ihmeissään.
"Jaa-a, en ole varma. Kerron kyllä sitten jos on.." Huokaisin ja kävelin vessaan. Chrissy jäi toljottamaan perääni omituinen ilme kasvoillaan.



Tein raskaustestin salaa muilta, kävin ensin nopeasti ostamassa kaksi kappaletta ja livahdin vessaan. Tulos - olin raskaana! Nähtyäni viivan henkäisin syvään ja horjahdin nojaamaan vessan seinään. Pudistin päätäni ja yritin karkoittaa ajatuksen päästäni. Yritin rauhoittua parin tunnin ajan mutten onnistunut.
Illalla menin aikaisin nukkumaan ja tein toisen testeistäni heti aamulla. Sama tulos! Olin järkyttynyt. Puin urheiluasuni ja juoksin ulos kirpeään aamuilmaan. Jospa vähän laihtuisin ja alkaisin käyttää löysiä vaatteita, raskautta ei ehkä heti huomaisi. Juoksin melkein tunnin ajan ympäri kampusta, päässäni ajatukset risteilivät vähän turhankin sekavasti, meinasin jopa kerran jäädä auton alle ylittäessäni tietä huolimattomasti ajatuksissani. Kuski tööttäsi vihaisesti ja huusin vain anteeksi, tuskimpa kuljettaja edes kuuli huutoani.
Juoksin kotiinpäin todella lujaa, pari kertaa meinasin tuiskahtaa nokilleni. Pysyin kuitenkin pystyssä ja tulinkin pian mökin pihalle.



Juoksin pihaan ja samaan aikaan John astui ulos.
"Maria! Mitä sä täällä tähän aikaan tuollaisissa vaatteissa?" John huudahti. Seisoin vaivaantuneena paikallani.
"Entä sinä sitten?" Yritin olla ovela ja välttää kysymyksen, mutta John ei mennyt lankaan.
"Haen aamulehtee. Etkai sä aio laihduttaa? Oot muutenki laiha." John sanoi tuomitsevalla äänensävyllä. Katsoin poikaa anovasti, en halunnut vastata totuudenmukaisesti, mutta en myöskään valehdella.
"Lenkkeilen vain vähän, sehän on terveellistä." Totesin ja painelin pojan ohitse mökkiin. John jäi ulos hämmästyneenä, mutta poimi kuitenkin lehden maasta ja käveli sisään perässäni. Olin siihen mennessä jo ehtinyt kipittää suihkuun.



Suihkusta tultuani hyökkäsin esseen kimppuun. Kirjoitin raivokkaasti ja ohitse kulkenut Chrissy kohotti kulmiaan ihmettelevästi kirjoittamistahdilleni. En voinut mitään - olin paniikissa. En edes tiennyt uskaltaisinko pitää lapsen. Abortti on minusta murha, en ikinä tekisi niin. Mietein josko voisin antaa lapsen sen synnyttyä pois, vai ryhtyisinkö teiniäidiksi. Kumpikin ajatus hirvitti yhtä paljon. John oli tietenkin lapsen isä, silloin ensimmäisellä kerralla porealtaassa emme käyttäneet typeryyksissämme ehkäisyä. Takuulla silloin oli käynyt vahinko. Onnekseni raskaus ei vielä näkynyt kunnolla, vaikka tunsin mahassani pienen kuhmun, ehtisin silti pohtia asioita jonkin aikaa salaisesti.
"No, tulipa ainakin läksyt tehdyksi.." Mutisin katsoessani essettä josta olin kirjoittanut vimmastuneena hieman liian pitkän.



Kävelin ulos illalla ja istuuduin maahan pohdiskelemaan. Ajattelin, että voisin pitää lapsen, jos uskaltaisin kertoa Johnille, eikä tämä suuttuisi kauheasti vaan suostuisi auttamaan vauvan hoidossa ja kuluissa. Mitä enemmän ajattelin toista vaihtoehtoa, että antaisin lapsen pois, tulin surullisemmaksi ja päätin hylätä vaihtoehdon. Pitäisin lapsen, mutta miten ihmeessä pystyisin kertomaan Johnille?
Kuin taikaiskusta juuri silloin John tuli ulos ja seisahtui viereeni.
"Tuutko kaakaolle, Chrissy tuossa keitteli.. Täällä on vähän kylmä, en haluu että jäädyt." John sanoi ja ojensi kätensä jotta voisin tarttua siihen ja nousta seisaalleni. Niin teinkin ja kävelin Johnin perässä sisälle. Lupasin itselleni kertoa ennen kuin John tai joku muu huomaisi kasvavan vatsani.