Seuraavana päivänä Chrissy piti sanansa ja aamulla herättyäni huomasin pihallamme pojan keskustelemassa Johnin kanssa. Kiirehdin ulos, ja pojan käännyttyä olin aika järkyttynyt.
"Jayden? Hyvänen aika." Sain ähkäistyä tuijottaessani poikaa. Jayden oli vain vähän päälle 13 -vuotias, hieman lapsenomaiset piirteet, mutta kolme lävistystä ja jopa kajalkynän jälki näyttivät pojan kasvoissa aika järkyttäviltä.
"Mitä olet tehnyt itsellesi?" Tiedustelin pikkuvelipuoleltani tämän virnuillessa.
"No miltä näyttäisi? Sulla on muuten kiva pyjama.." Jayden tirskahteli katsoessaan asuani. Pojan ääni ei ollut juurikaan kokenut murrosta, ja sen kimeä sointu taisteli ristiriidassa kasvojen kanssa.
"Mmm. Miten voit?" Päädyin vastaamaan ja Jayden heilautti hiuksiaan. Poika näytti paljon, vähän liikaakin isoveljeltään Johnilta.
"Hyvin. Iskän uus vaimo on tosi kiva ja meillä on muuteski kaikki ok" Jayden tokaisi potkiessaan jaloissaan lojuvaa kiveä.



Silloin tajusin kääntyä ja näin takanani suloisimman tytön jonka olin ikinä nähnyt. Leonora! Huudahdin ilosta ja kävin halaamaan pikkusiskoani.
"Moi." Leonoran hintelä ääni kuiskasi ja tytön isot silmät katselivat hieman varuillaan minua.
"Miten sinäkin näytät niin vanhalta?" Kysäisin katsellessani pikkusiskoni meikattuja kasvoja.
"Peyton antaa minun ja Jaydenin olla sellaisia kun tahdomme. Hän on tanssijatar ja tosi kiva." Leonora tokaisi ja hymyili minulle ujosti.
"Vai niin. No hyvä että olet onnellinen. Muuta en toivo" Hymähdin ja pyysin kaikkia tulemaan sisään. Jayden ja Leonora kauhistelivat talon ulkonäköä, mutta meillä kaikilla oli lopulta todella hauskaa pelatessamme tyynysotaa ja kertoessamme kuulumisia.



Samana iltana Chrissy koki jonkinlaisen ajatuskatkon ja ehdotti bileitä kampuksen yökerhossa. Itselleen Chrissy veti kaapista ihan juuri ja juuri siedettävän luomuksen, mutta minulle tarkoitettu silkkinen miniminimekko ei ollut kovinkaan tyylikäs.
"Chrissy.. Ihan tosi, ei tämä ole oikein sellainen asu jossa viihdyn." Yritin selittää sisarelleni, mutta tämä vain tuhahti ja huitaisi kädellään.
"Maria! Älä oo tylsä. Ihan tosi tuo sopii sulle." Hän puolusteli asua ja mittaili katseellaan matkaa helmasta varpaisiin.
"Katso nyt kuinka lyhyt tämä on! En ole mikään huora." Purnasin vastaan huomatessani Chrissyn mittailevan katseen, mutta hän otti reippaasti minua kädestä kiinni ja raahasi ulos.



Chrissy jätti minut baaritiskin luokse, jossa yritin hymyillä baarimikolle joka katseli minua uteliaasti. Häpesin asuani ja yritin peitellä sitä käsin, mutta lopetin tajuttuani että se näyttää vieläkin naurettavammalta kuin se että asu ylipäätään on ylläni. Chrissy viiletti tanssilattialla jonkun punapään kanssa ja nauroi niin että musiikkikin jäi toiseksi. Pari poikaa tuli pyytämään minua tanssimaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti vedoten siihen että odotan ystävätärtäni. Ja eihän se toisaalta ollut vale, odotin että Chrissy tulee luokseni mahdollisimman pian ja pääsen pois tästä kamalasta rakennuksesta.



Olin jo aikeissa lähteä, kun huomasin Johnin lipuvan tanssilattian läpi luokseni. Hymyilin Johnille, mutta hymyni hyytyi äkkiä kun huomasin Johnin hieman horjuvan ja virnistelevän sekopäisesti.
"Oletko juonut?" Kysyin suoraan ja John nyökkäsi hikaten. Hän kiipesi istumaan viereiselle tuolille ja kääntyi minuun päin.
"Ooth kherrassaan hurmaava tuossah asussa shisko." John sopersi napaten yhden paukun lisää baaritiskiltä.
"Enkä ole. Tule John, lähdetään mökille takaisin." Sanoin nousten ylös penkiltäni ja suunnaten kohti uloskäyntiä, mutta John nappasi kiinni kädestäni.



John veti minut tanssilattialle kanssaan. Huokaisin ja aloin tekemään pieniä tanssiliikkeitä musiikin tahtiin. Chrissyn poikaystävä jutteli salin toisessa nurkassa jollekin vaalealle tatuoidulle pojalle ja Chrissy tuli luoksemme nauraen hervottomasti ja tehden joitakin hallitsemattomia liikkeitä. Humalassa hänkin, mitä ilmeisemmin. Tai sitten vain liian huumaantunut poikaystävänsä seurasta tai jotakin.
John tallasi varpailleni varmaan kolmesti, mutten välittänyt, sillä tiesin pian pääseväni pois eikä kukaan muistaisi iltaa enää seuraavana päivänä.



John tuli koko ajan lähemmäs, ja kohta hän oli aivan kiinni minussa kietoen kätensä ympärilleni.
"John! Lopeta tuo." Murahdin veljelleni joka vain tuijotteli minua. Tuhahdin, halasin häntä ja yritin vetäytyä kauemmas, mutta Johnin kädet eksyivät alaspäin ja olivat pian takamuksellani.
"JOHN! Lopeta nyt herranen aika!" Karjahdin tällä kertaa kovempaa ja nappasin kädet takamukseltani. John vain hymyili typerästi, Chrissy ei edes huomannut ja jotkut nauroivat baaritiskin luota. Olimme lähes ainoat tanssilattialla ja minua alkoi nolottaa Johnin käytös. Lähdin kohti baaritiskiä ja Chrissyä, mutta John nappasi taas kädestäni kiinni.



Käännyin karjuakseni Johnille jotain ilkeää, mutta ehdein vain avaamaan suuni sanoakseni pari valittua sanaa, kun John suuteli minua. En ole koskaan ennen suudellut ketään ja minut valtasi hetkeksi lämmin, hyvä olo. Sitten älysin kuka minua suuteli ja työnsin Johnin kauemmas järkyttyneenä.
"Mikä sinua vaivaa?!" huudahdin kompuroiden taaksepäin. John hoippui perääni.
"Maria hhei.. Älä viitshi." Hän mongersi yrittäen halata minua.



John painautui kiinni minuun jälleen kerran, mutta mittani oli täysi.
"JOHN MAPLE!" Karjuin niin että lähes jokainen discossa olija käänsi katseensa meihin.
"Etkö ymmärrä lopettaa tuota? Olen jo niin monesti sanonut EI!" huusin Johnille joka katsoi minua kuin hölmistynyt koiranpentu. Ääneni alkoi pettää ja purin huultani etten itkisi.
"Saako Johnny-Ponny kenkää?" Chrissyn poikaystävän kanssa jutellut vaalea poika huudahti nikaten minulle.
Minusta tuntui kuin olisin hajoamassa pirstaleiksi, päässä jyskytti ja mahassa oli outo tunne. En pystynyt enää pidättelemään itkua, vaan peitin kasvoni ja lähdin juoksemaan haparoiden kohti ovea. Ehdein kaatumaan kerran matkalla korkeiden korkojen takia, mutta lopulta olin ulkona.



Ulkona potkein korkokengät jaloistani ja juoksin paljain jaloin kohti mökkeröä.
Suunnistin suoraa päätä makuuhuoneeseen ja lähes revein minimekon yltäni. Tongein hätääntyneenä pyjamaani esille, kiskoin sen ylleni ja istuin sängyn reunalle kasvot märkinä kyyneleistä.
Miten John voi tehdä tämän minulle? Minä välitin veljestäni, todella paljon, mutten todellakaan halunnut tämän lähentelevän minua. Mitäköhän Chrissykin ajatteli..
Kuulin oven kolahtavan, vetäydyin äkkiä pitkäkseni ja otin kirjan esiin. Pelkäsin että tulija olisi John.



Kuitenkin tulija oli vain Chrissy. Huomasin kuinka hän vaihtoi yöasuunsa, asteli kohti vuodettaan ja vasta sitten huomasi minut. Chrissy pysähtyi, astui pari askelta ja oli hetken hiljaa.
"Mitä ihmettä sun ja Johnin välillä oli discossa?" Sisareni katsoi minua yllättynyt ilme kasvoillaan ja pyöritteli käsiään. En katsonut häneen, vaan selitin kaiken katkonaisesti nikottelemalla pitäen katseeni vastapäisessä seinässä.
Kaiken kuultuaan Chrissy ähkäisi ja istui sänkyni reunalle.
"Johnilla ei oo tapana juoda, en mä oo koskaan nähny sitä kännissä. En mäkää ollu tänään, tai sä kyl huomaisit jos oisin." Käänsin katseeni Chrissyyn joka näytti aika harmistuneelta puolestani.
"Ethän sä tykkää Johnista?" Chrissy kysyi vaivaantuneena ja katsoi minua huolissaan. Kohotin kulmiani ja sisareni väänteli käsiään kummallisesti. Tajusin mitä hän ajoi takaa.



Nousin ylös sängyltä tyrkäten Chrissyn edelläni. Sitten räjähdin.
"Luuletko todella että olisin ihastunut veljeeni?! En missään tapauksessa, en ymmärrä mikä Johnia vaivaa. Enkä kyllä taida ymmärtää sinuakaan kun kysyt noin päättömiä!" Katsoin Chrissyä murhaavasti ja sisareni perääntyi hieman.
"Aattelin vaan, kun jos joku ois lähennellyt mua, oisin heti tähdänny mojovan potkun jalkoväliin ja paennut paikalta. Sä vaan yritit torjua Johnia hienovaraisesti ja välillä näytti siltä ettet sä ees halunnut torjua sitä.." Kuuntelin Chrissyä ja huomasin että hän oli melkein oikeassa. En alkanut lätkiä Johnia tai mitään, yritin vain olla kiltti, niin ainakin luulisin. Silti mahani tuntui siltä kuin se olisi solmussa, olin muuttumassa kummalliseksi.
"Älä höpsi, en halunnut vain loukata häntä.. Vaikka hän kyllä tavallaan loukkasi minua." Mutisin ja Chrissy katsoi minua tietävästi.
"Joo mä ymmärrän. Oot yksinäinen vai mitä. Kuule, huomenna aamulla Kurt tulee käymään, pyydän että se tuo Carsoninki."
Tyydyin nyökkäämään ja vetäytymään vällyjen väliin, silti minua ahdisti uskomattoman paljon. Eilisen tuoma onni oli tipotiessään.